Tiikerinkesyttäjä

Lähes neliviikkoinen Hugo teki excursion olkkariin – ja samalla kesytettiin pelotta yksi kohtuullisen iso tiikeri.

Tässä tiikerin ‘lämppäri’ – hölmö lehmä, joka oli ihan piece of cake.

Tiikeri olikin sitten inan haastavampi vastustaja – se kun oli aikast iso – ja siitä lähti kummallisia ääniä.

Välillä pyllähdettiin takamukselle, välillä kierähdettiin kyljelle… Taistelu oli totista.

Ja voittajana selvittiin! Onneton tiikeri jätettiin nuolemaan haavojaan… Ja siirryttiin kohti uusia haasteita…

No joo, tämä vastustaja oli aika helppo – heti selällään. Tui tui, google, google. Hugon charmi puri. Sitten iskikin väsy ja pentulaatikko kutsui.

Hetki söpösteltiin vielä mamman kanssa, ennen kuin siirryttiin Nurinkurinmaahan unille.

Lego ei vieläkään hyväksy ketään karvaisen laumamme jäsentä Hugon apuhoitajaksi, vaan kaikki saavat lentävän lähdön, mikäli lähelle uskaltavat. Kiinteää ruokaa on jo vähän maisteltu, mutta Hugo lienee ihan überkylläinen, kun se on nimenomaan jäänyt maisteluksi. Mitään suurta intohimoa tuo ‘maidonkorvike’ ei siis ole pojassa vielä herättänyt. Hugolle on ilmestynyt myös niskaan muutama haalea tummempi täplä – niin kuin Sololle aikanaan. Masu on jo kuin merikartta ja anturat tummuvat myös hyvää vauhtia. Nyt on kurinan ja pärinän lisäksi tullut ääniskaalaan pärskähtelyt ja karjaisut. Ja o-ou, huomenna joudutaan taas puntariin…

Vuoden parson 2011

Legolle tämän vuoden 2012 parsonpoika on varmasti Hugo, mutta sangen mukavasti pärjäsivät myös nuo vanhemmat pojat vuoden 2011 Vuoden parson-tilastoissa. Pienen oikaisun jälkeen Topikin pääsi urosten Vuoden 2011 näyttelyparsonlistalle sijoittuen hienosti 23 pisteellä kuudenneksi Totti-veljen ollessa 10. sijalla. Täältä löytyy tämä korjattu lista  ja korjaus tullee myös seuraavaan lehteen. Totti kunnostautui myös äitinsä tapaan tuolla Vuoden 2011 mejä-parsonlistalla. Lego oli toiseksi taitavin mejäilijä ja Totti neljäs. Aika hienoa! Kutkuttavaa nähdä, mihin tämä jälkikasvu tänä vuonna yltääkään, sillä tähän astihan on vain harjoiteltu:)

Hugo muutti tänään keittiöön ja iltapalaksi on tiedossa matolääke:) Elintila tuplaantui ja varmasti se taas jo viikon päästä laajenee. Hugo on oppinut kurisemaan ja hyökkäilemään. Hampaat kutittavat kovin ja ikeniä testaillaan kaikkeen mahdolliseen. Tarpeet se tekee jo avuitta ja alkavalla viikolla on tarkoitus jo maistella kiinteämpääkin ruokaa. Pääsiäisenä tuleva mamma Jaana tulee visiitille – ja toivottavasti tykästyy pieneen mieheen. On ihanaa saada poika nuorekkaaseen, harrastavaan kotiin, jossa sydämet sykkivät erityisesti juuri parsoneille. Hugoa kyseltiin aika moneen osoitteeseen, mutta Jaanan kohdalla se vaan kolahti:)

 
Terkkuja Lappeenrantaan!

Pikku pikisilmä

Dreamweaverista tuli sitten Hugo. Pojan risti sen tuleva mamma, Jaana. Hugolla aukesi tänään silmät – katsokaas vaikka!

Hugo on aika jehu – äijä isolla ä:llä.

Ruokaillessaan se on aika ‘apehanger’, mutta muuten hyvin tyytyväinen pentu. Ja tuota – miksipä ei olisi, kun ‘all inclusive-huolto’ pelaa 24h. Lego on erityisen tarkka pojastaan, muu karvainen lauma matelee jalkalistoja pitkin, eikä edes Nemon pieneen päähän tulisi livahtaa luvatta lastenhuoneeseen.

Näin suloisesti meillä köllitään – vielä:)

Synttärionnea fammulle…

…meiltä kaikilta!

Scream Cracker’s Dreamweaver

We proudly present: Scream Cracker’s Dreamweaver:) This tiny fellow is a dream come true – in many ways. We simply adore his sire Panther Creek Domino Effect and wanted this special combination with Lego to come true – one way or the other. There’s no other name we could think of than Dreamweaver – 100% making our dreams come true. Thank you Kirsten for co-operation – and trusting in us.
This boy will rule the world – and our hearts!

Kauan odotettu pieni unelma on nyt ‘kudottu kasaan’  ja nyt sillä on jo nimikin. Kutsumanimi on vielä keksimättä – lienee osittain myös tulevan kodin tehtävä. Tässä tuo ‘unelmien kutoja’ 5 vrk vanhana – yksin ja yhdessä Lego-äidin kanssa:

Le Petit Prince

Saatiin vihdoin pikku prinssi maailmaan maanantaina klo 14.30 keisarinleikkauksella – maailman parhaissa ja taitavimmissa käsissä Koira-kissaklinikalla. Menossa oli siis jo 64. tiineysvuorokausi (joka muuten hauskasti näissä keinosiemennystapauksissakin lasketaan ovulaatiopäivästä, ei siemennyksestä), joten jotain piti tehdä. Oli vaihtoehtona joko vielä odottaa supistuksia (lämpötilat olivat jo alhaalla) ja mahdollista hankalaa yhden ison pennun synnytystä tai sitten tämä leikkaus ja säästää näin takuuvarmasti myös pennun henki. Legollahan ei noita supistuksia sitten kuulunut, joten klinikalle mars ja kohdunsuuhan olikin jo ihan auki. Leikkaus oli siis ainoa vaihtoehto. Ehkä tämä yksi ainokainen tuntui Legosta vain oudoilta mahanpuruilta – olihan se viimeksi kantanut kuutta.

Puolen tunnin päästä saimme käsiimme kuivattavaksi ihanaisen pikku prinssin – pienen korvalappupojan. Kohta perässä seurasi Lego, jonka maitobaariin pieni pienen suostuttelun jälkeen hanakasti tarrasi. Legon tultua kunnolla hereille, tämä suloinen kaksikko pentulaatikkoon ja kotiin. Aluksi Lego hieman oudoksuen katseli tuota jälkikasvuaan asenteella, en koskaan enää nukahda, jos sillä aikaa peiton alle putkahtaa tällaisia. Vähitellen se kuitenkin silminnähden rauhoittui ja sen valtasi hoivavietti. Nyt tuo poika on sille kaikki kaikessa, emmekä mekään halua olla häiriöksi pentulaatikon ympärillä. Pitää aika tarkasti silmällä prinssiään ja ulkona käydään houkuttelemalla puolijuoksua.

Tässä tämä komeus on. Elopainoa eilen 178 grammaa.

Herra on hyvin tyytyväinen vesseli – ja mikäs siinä ollessa, kun ne kaikki maitohanat ovat hänen! Pientä ääntä kuuluu silloin, kun etsitään lämpimämpää koloa tai kun ollaan jouduttu eksyksiin esim. Legon hännän alle:) Tricolourhan herrasta selvästi tulee ja turkki lienee vahva broken, jollei jopa rough. Tuo lämpimänä pysyminen yhden pennun kanssa lieneekin se ensimmäinen haaste, mutta onneksi infrapunalamppu on keksitty. Se vaan ei saa olla liian lähellä, tai sitten tulee Legolle tukalat oltavat. Ollaan lämmitetty mikrossa sille kaveriksi välillä puodissammekin kaupan oleva Petstage-lelu Puppy Cuddle Pal, joka käy aika hyvin pentuekaverista ainakin toistaiseksi.

Näihin kuviin ja tunnelmiin – vetäydymme ihastelemaan tuota uutta pientä sankaria.

Awake sweet prince,
open your eyes.

Fragile with hope,
plans not yet made,
trust in your eyes,
simply heaven made.

Leo has left the building

Mutta ennen lähtöään Leo vieraili tietysti studiossa:) Pitkästä aikaa saatiin siis Leostakin kivoja kuvia – ja treenattiin pöydällä olemista. Hieman pöksyt väpättivät pöydällä, mutta eiköhän siihen pian totuta ja päästä mukaan kesän sertijahtiin:) Meno oli hyvin legomaista – pallo oli paras!

Leon karva on mitä helppohoitoisin – muutama rintakarva kasvaa ylimääräistä ja vatsanaluskarvoja pari nypittäväksi. Muuten herran on tuollainen ‘Swift American’-tyylinen gigolo:)

Kiitos Leon kotiväelle vierailusta! Leo on särmä mies, josta pidetään hyvin hyvää huolta:) Todella paljon on tässäkin pojassa Legon näköä…

Väinön vuoro

Oli tosiaan pitkästä aikaa Väinön (SC’s Trouble-O-Seven) vuoro olla linssilude – ja hienostihan sekin homma herralta sujui. Muksuilla ikää nyt siis karvan vaille 2 vuotta – Väinöllä riittää noita jalkoja, mutta onneksi myös massaa ja lihaksia alkaa hiljalleen kertyä tuohon komistukseen:)

Vauhti studiossa oli samanlaista kuin äidillään:) Väinö on aika taitava ja kuuliainen agilityn alkaja ja yhteistyö pappan kanssa sujuu agitreeneissä hienosti.

Ja lopuksi vielä kaunis yhteispotretti Rasmus-veljen kanssa. Komeita poikia!

Totti ROP

Jihuu, sieltä se tuli – Totin toinen serti nimittäin! S-Type kotiväkensä kanssa käväisi lauantaina Keuruulla, jossa tuomari Päivi Aaltonen piti herrasta kovin ja antoi tälle sertin lisäksi Rotunsa Paras-tittelin. Mieletöntä – nyt jo kaksi Legon poikaa odottelee vain sitä ‘täysikäisyyttä’ päästäkseen taistelemaan viimeisestä sertistä ja FI MVA-tittelistä:) Tässä kuva tyylikkäästä roppipojasta pokaaliensa kanssa:

Kovin runsaalta ei tämä Legon toinen pentue sitten näytäkään:/ Viime viikon ultrassa näkyi nimittäin vain yksi pieni sydänääni kohdussa. Tulevana torstaina otetaan uusinta ja toivotaan, että löytyisi toinenkin ‘sankari’, jota odotella. Legon ruokahalu on pohjaton ja suurta nälänhätää ennakoiva ‘kutka’ iskee Simpulle monta kertaa päivässä nykyään. Joko se yksi tulokas on siis suursyömäri tai sitten Lego käyttää tilaisuutta ja meitä hyväkseen 6-0. Veikkaamme jälkimmäistä:) No, täällähän sitä siis hyvähermoiset vaan odottelevat ja seuraavat sivusilmällä aikaisemman nuorison edesottamuksia. Tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus tavata pitkästä aikaa myös Leo – ja Väinökin on luvannut poiketa kylässä. Kivaa, saadaan taas päivitystä kuvagalleriaan ja päästään hiplaamaan herroja ihan livenä. Haittaakse?

Winter Dog Show

Nyt on taas perinteinen paikallisnäyttely suoritettu – ja aika hienoin tuloksin! Brittituomari David Shields oli houkutellut paikalle ennätysmäärän parsoneita – 47 ilmoitettua koiraa! ‘Meikäläisiä’ oli ilmoitettu mittelöihin mukaan neljä, mutta harmittavaisesti Diesel joutui jäämään kotiin nenäpunkkiepäilyn takia. Herralle lienee kuitenkin tiedossa vielä muutama näytön paikka tulevaisuudessa, joten eipä tätä pentuluokan missaamista sen enempää kannata surra!

Pojista nuorten luokassa esiintyi Väinö saaden hienon ERIn ja sijoituksen kakkospallille luokassaan. Tässä Väinön silmiä hivelevää liikuntaa:

We so like – ja ainahan sitä saa omistaan tykätä:) Tässä Väinön mallikasta tönötystä:

Ja ihan fiilistelyn vuoksi vielä yksi liikekuva…

Topi oli avoimessa luokassa myös upeasti ERIn arvoisesti. Pöytätreenin tulokset näkyivät ja Riemumaisteri olisi varmasti esitellyt pöydällä pidempäänkin taitojaan ja hienoja kulmauksiaan:

Topin sijoitus avoimen luokan toinen ja SA. PU-kehässä ei tullut sijoitusta, mutta oli tämä vaan aivan mahtavan hyvään saumaan osunut treenin paikka Topille! Tässä Topin hienoa liikuntaa:

Nartuissa sitten Lupe Katjan esittämänä pärjäsikin kerrassaan upeasti! Lupe sai ERIn, avoimen luokan luokkavoiton SA:lla ja sijoittui PN-kehässä kolmanneksi saaden vara-sertin ja vara-cacibin! Hienosti vedetty Katja ja Lupe!

Itsellä oli leppoisat oltavat kehän laidalla luettelon ja kameran kanssa. Oli mukavaa nähdä tuttuja ja katsella kaikessa rauhassa tätä maamme laajaa parsontarjontaa:) ROP-koiran tittelin nappasi aivan upeasti Kinon poika Olpesa AS Amilo aka Milou! Onnea vielä isosti Annelle!

Seuraavaksi raportoitavaa mitä luultavimmin viikon päästä maanantaina, jolloin olemme iltapäivällä käyneet Legon kanssa ultrassa:) Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Onnelliset kasvattajat Elina ja Marko